Päivä 7: Musta Spinning

Ensimmäinen viikko takana

FourSquarekin sen näyttää, olen ollut reipas! :) Jo kolmas päivä tälle viikolle takana Hukassa (maanantaista alkaen). (Jaa mikä FourSquare? Kyseessä on kännykällä toimiva sovellus, jossa voi kirjata itsensä sisään paikkoihin ja saada siitä pisteitä, erikoismerkkejä ja tunnustuksia, sekä näkee missä paikoissa kaverit viilettää. Joissakin mestoissa saa alennuksia tai muita etuja, kun kirjautuu sisälle.) Kannattaa kokeilla jos on älypuhelin, tuon käyttö saattaa koukuttaa!

Asiaan: Pari mustunutta varvasta, vartalon lihakset tuntevat tehneensä jotain, reidet kiittää kyykyistä ja pyykkikasa senkun kasvaa. Siinä hieman saldoa ensimmäisen viikon ajalta. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että olen lähtenyt tähän urakkaan, sillä itselle asetettu haaste toimii motivaationa lähteä salille silloinkin kun ei huvita tai jaksa.

Viikon aikana olen myös huomannut, että blogi aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Haluan vain haastaa lähinnä itseni ja motivoida muita kokeilemaan entuudestaan tuntemattomia lajeja, sekä avata sitä maailmaa mikä liikuntakeskuksessa kävijää on vastassa. En ota asiantuntijan, näsäviisastelijan tai kehottajankaan roolia, vaan kerron asiat täysin omasta näkökulmasta ja arvostelen tunnit siksi, että voisin rankata ne urakan lopuksi ja kertoa mikä tunti on mielestäni ykkönen ja osata myös perustella se - kaikki huumorinpilke silmäkulmassa kuitenkin. Kaikki tämä kokemusten kautta, joihin itse lähden muiden kehottamatta ja joihin päästän lukijat blogin kautta mukaan. Eka viikko siis takana, ja näillä jatketaan - ehdotuksia otetaan vastaan ja kuulen edelleen mielellään muiden lajikokeiluista tai kuntosalitreenaamisesta ja liikunnasta. 1 down, 4 to go - tämä on tietenkin alkua, ja tavoite on itselläkin löytää uusia lajeja ja elämyksiä, ja sitä kautta oppia kokonaisvaltaisemmin treenaamaan ja huoltamaan omaa kroppaa. Tämän haasteen myötä toivon löytäväni uuden punaisen langan.

Spinning musta tunti (raskas)

Torstaina vähän sitten repsahti. Kävin hakemassa Makuunista karkkia ja olin varma, että sallin itselleni hieman lepohetkeä ja näpostelua. Mutta kuinkas kävikään, karkkia meni alas ja mieli muuttui - ei tuntunut hyvältä. Tuli semmoinen olo, että tämä on nähty, että nyt ei ole aika päästää tätä juttua leviämään käsiin. Väsytti hulluna, ja teki toisaalta mieli jäädä katsomaan jotain Emmerdalee ja vetään loput karkit napaan. Jostain pienen mielen syövereistä kuitenkin kuului ääni, pieni sellainen, mutta kuitenkin kuuluva. "Hei apina, tajuatko että tulee pahempi mieli jos jäät tähän mussuttaan. Pitäiskö jotain tehdä asialle?". No olisihan siinä järkevä ihminen voinut tietenkin lähteä salille vaikka vetämään jonkin palauttavan ja kevyehkön aerobisen treenin. Mutta mitä tekeekään allekirjoittanut? Säntää hullun lailla salille itsensä rankaisu mielessä ja suuntaa mustalle, eli raskaimmalle spinning-tunnille ever. Ainakin raskaimmalle tunnille pitkään aikaan.

 Salille pääseminen sinänsä oli pienoinen urakka. Kaikki parkkipaikat tuntuivat olevan täynnä täältä Pohjoisnavalle. Kyllä siinä kymmenen minuutta hurahti mukavasti seilatessa edes takaisin liikuntakeskuksen läheisiä parkkiksia. No onneksi tien sivusta löytyi yksi paikka sopivasti, piti vain käydä heittämässä uparit ja parkkeerata taskuun. Jihaa, ensimmäiset hikipisarat saatiin jo tuolloin.

Salille päästyäni mietin, että olinkohan jo myöhässä. En tiennyt olisiko tunnille enää paikkoja jäljellä ja en muistanut, että tunti alkaisi 5 yli kuusi eikä tasalta. Höyläsin kortin tunnistelaitteeseen ja painoin mustan spinning-tunnin kuvaketta. Lapussa luki 12. Siis 12! Eihän tässä mitään hätää sitten ole, mahdun hyvin. Mihinköhän nämä kaikki muut ihmiset sitten ovat menossa..?

Sitten alkoi suuri etsintäretki numero 2. Mihin jättäisin vaatteeni, hmm. Ei ainakaan ensimmäiseen pukkariin, se on täynnä. No entäs toinen, sekin näyttäisi olevan täynnä ja varoitan muita jäljessäni saapuvia menemästä samaan halpaan ja jatkamme etsintöjä. Naisten salin perältä löytyy onneksi lisää pukeutumistiloja. Jaa, no mitäs mitäs, ensimmäinen alakerran pukkari on myös täynnä siellä perällä. Nyt alkaa jo mietityttämään, että pitääkö kamat ottaa vaan mukaan saliin. Yläkerran pukkareista löytyi kuin löytyikin yksi kaappi, juuri minulle. Avain heilui lukossa hyväntuulisesti kenties juuri vapautuneen kaapin iloa. Nappasin kaapin itselleni, läjäytin laukkuni ja päällisvaatteet tyytyväisenä, joskin kiireisenä, kaapin perukoille, tartuin avaimeen ja läksin kohti spinning-salia. Hikipisarat vol 2 vuodatettu.

Astuin saliin, ja huomasin että oma sisäänkirjautumisnumero ei valehdellut, salissa oli vain kourallinen polkijoita. Aiemmin kävellessäni halki Hukan käytäviä, kaikki paikat olivat täynnä kuntoilevia ihmisiä, mutta ei täällä. Musta tunti lienee sellainen, jota ei voi ottaa kevyesti tai leikkimielisesti. Oh my god, what have I done. Kannattikohan ihan vielä lähteä tänne itseä rääkkäämään.

Tunti alkaa mukavasti poristen ohjaajan kanssa. Hän toivottaa kaikki tervetulleiksi ja toteaa, että alkuun lämmitellään pari biisiä, jonka jälkeen on mukavat 16 työbiisiä. Siis 16! Täh! Tässä vaiheessa tajusin, että liian vähän taitaa olla alla niitä tavallisia spinning-tunteja että tätä jaksaisi. Annu vain hymyilee ja aloittaa soittamaan ensimmäisiä kappaleita ja himmentää valoja. Jalat huomauttaa, että edellisen päivän pumppi tuntuu vielä, mikä ei tässä vaiheessa jo ole hyvä merkki.

Työ alkaa ja keho tuntee olevansa hurjan rääkin edessä. Näin onkin, sillä jo alusta alkaen rullaus tuntuu samaan aikaan pahalta ja nautinnolliselta. Miksi nautinnolliselta, ehkäpä siksi että saa ainakin kunnon rankaisun itselle aikaan. Hieman masokistilaji ehkä kyseessä, mutta tilanne vaati sopivan mielentilan, jotta tuntiin pystyisi.

Tunti etenee vauhdilla ja sen aikana ei pysähdellä tai juuri tiputeta vastusta. Päin vastoin, aina vain lisätään. Rytmitys menee jotakuinkin niin, että ensin tulee työ, jolloin lisätään vastusta ja noustaan putkelle polkemaan lisäten aina hieman puolen minuutin välein. Seuraava kappale mennäänkin sitten kiihdytyksiä, eli nostetaan kierroslukemia 120-140, ja lisätään vastusta ja yritetään vielä tehdä sama muutamaan kertaan. Samalla koetetaan saada ennätyslukemat pyöritysvauhtiin. Tällä kertaa itselle tuli tulokseksi 146, enempää ei irronnut.

Tunnin lopulla musta tunti paljastaa vielä ilkikurisen luonteensa. Ohjaaja kehottaa tsemppaamaan loppuun asti, enää minuutti jäljellä. Minuutti kuluu hampaita kiristellen, ja musiikkiin tulee muutaman sekunnin tauko. Mitäs sitten? No sitten jatketaan - musiikkikin jatkuu ja yksi lisäminuutti on vielä edessä. Hähää, ilkikurista. Tuntuu kohtuuttomalta, mutta kesken ei kehtaa lopettaa. Musta tunti jekutti vielä viimeisen kerran ennen loppua.

Lopussa kiitos seisoo. Tai seisoo ken voi, sillä kun tunnin raastavan poljennan jälkeen yrittää siirtyä lattiatasoon venyttelemään, tuntuu kuin asento olisi jähmettynyt pyörän päälle. Seisominen tuntuu vaikealta ja luonnottomalta, ja vaatii hetken ennen kuin jäsenet tottelevat. Venyttelyjen ja pyörän putsaamisen jälkeen on kuitenkin kiitollinen olo, hyvä että lähdin ja selvisin jokseenkin hyvin. Tämä tunti ei anna armoa, ja pienen osanottajamäärän vuoksi ei pääse massan taakse piiloon, vaan ohjaaja näkee kaikki. Suosittelen niille, jotka haluavat herätellä kroppaansa toden teolla tai jotka haluavat hieman rankaista itseään. Vaatii sinnikkyyttä ja tsemppiä, joten en suosittele ensimmäisiksi tunneiksi. Kannattaa käydä ensin muutamia oransseja tunteja ainakin ennen tätä. T'ätä kirjoittaessa jalat ovat hieman kipeät ja uni maistui edellisenä yönä. Tänään ei mitään noin kovaa treeniä vaan yritän illalla ehtiä Friday's special -tuntiin, missä harjoitetaan joogaa ja balancea. Juuri sopivaa pehmeyttä tähän päivään.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ainiin,

Arvosana: Tunnin sisältö ja toteutus 9

Ihan kauhean ihana rääkkitunti. Hyvin toteutettu, ärsyttävän tehokkaasti rytmitetty, asenteella ohjattu. Korvamatona ja ärsytysbiisinä viimeinen Thunderstruck -biisi. En ehkä kestä kuunnella enää :D.